Matkustin loppukesästä maalle aikomuksenani käyttää muutama päivä kirjoittamiseen, mutta runojen sijaan tämän vuoden reissuni satona oli neuleohje mukaan ottamalleni langalle.

Menneenä kesänä ja syksynä olen neulonut monta paria pitkiä, yksinkertaisen sileitä kämmekkäitä. Kauniin syksyinen Markkalanka kuitenkin suorastaan vaati jotakin erityistä kuviota neuleeseen. Löysin nätin palmikon Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet -kirjasta, mutta neuleessani se alkoikin heti alkuun elää omaa elämäänsä ja muotoutui lopulta aivan uudeksi kuvioksi.

Keltaoranssit palmikkokämmekkäät kokoavat yhteen monta minulle rakasta ja tärkeää asiaa. Langan olen saanut lahjaksi tärkeältä ystävältäni, ja sen on värjännyt toinen lahjakas ystävä. Lisäksi sain sekä testineulontaan että kuviin apua huipputyypeiltä.

Kämmekkäät on nimetty kettujen emuun (eli kantaäidin) mukaan. Käreitär symboloi minulle paitsi ketun viekkautta, myös luovuutta, rohkeutta, uskoa itseensä ja asioiden tekemistä täydellä sydämellä. Langan väri kuuluu voimaväripalettiini, ja oranssin sävyt toki liittän kettuihin.

Viime vuonna maalla ollessani kirjoitin kettuaiheista tekstiä ja annoin Käreittären vilahdella muuallakin luovassa työssä, joten nämä kämmekkäät olivat “kesän 2017 Käreitär”.

Lanka: mikä tahansa ohut (n. 400m/100g) sukkalanka

Puikot 2,5 mm

Koko: Kämmenen ympärys 18 cm, ranteen ympärys 16,5 cm ja käsivarren paksuin kohta 28 cm.